Tractatus Philosophico-Poeticus on tanskalaisen runoilija Signe Gjessingin elegantti runoelma, joka ottaa muodolliseksi lähtökohdakseen Ludwig Wittgensteinin filosofisen klassikon, mutta suhtautuu epäillen sen järkähtämättömiin väitelauseisiin, vieden kielen kohti intuitiota ja aistimellista kokemusta.
Gjessing ei selitä maailmaa, vaan kysyy, miten siitä ylipäätään voi puhua: mitä tapahtuu, kun kieli alkaa liukua loogisten rakenteiden reunoilta kohti toiseutta, haurautta ja outoutta. Teos rakentuu fragmentaarisista, tarkkaan muotoilluista säkeistä, jotka liikkuvat väitteen, lyyrisyyden ja hiljaisuuden rajamailla. Sen äänessä yhdistyvät terävä tietoisuus ja lapsenomaisuus, joiden ansiosta kieli lakkaa tottelemasta ja alkaa ajatella itse.
Gjessing haastaa Wittgensteinin alkuperäisteoksen rakenteet kääntämällä ne kohti kokemuksellista epävarmuutta. Hänen väitteensä eivät sulje vaan avaavat, eivät määrittele vaan vapauttavat. Tässä vastausta vaille jäävien kysymysten runoelmassa lauseista tulee ajattelua haastavia mahdollisuuksia.
Kuulaan runoelman on tanskasta suomentanut tutkija ja kääntäjä Sami Sjöberg, joka on myös varustanut vihkon teoksen filosofista pohjaa avaavilla jälkisanoilla.