Satiirinen tragikomedia täyttymättömistä odotuksista ja petetyistä toiveista niin taisteluissa kuin rakkaudessakin, näyttämönä Troijan sota.
PANDAROS:
>br>Jos ikinä petätte toisenne, olkoot surkeat puhemiehet minun kaimojani maailmanloppuun asti, koska näin niin paljon vaivaa saattaakseni teidät yhteen. Olkoon uskollisten miesten nimi Troilos, petollisten naisten Cressida ja puhemiesten Pandaros!
Troiloksen ja Cressidan rakkaustarina on Romeon ja Julian musta versio. Sotakuvauksena se on rankkaa satiiria, Troijan sodasta ja sen sankareista on kunnia kaukana. Raa'assa inhimillisyydessään Troilos ja Cressida on Shakespearen näytelmistä omaa luokkaansa.
Ralf Långbacka kirjoittaa esipuheessaan: "Toisen maailmansodan jälkeen Troilos ja Cressida ilmaantui yhtäkkiä teattereiden ohjelmistoon Englannissa, USA:ssa, Saksassa, Ranskassa, ja siitä lähtien sitä on esitetty jokseenkin jatkuvasti näissä maissa ja kaikkialla maailmassa. Vaikuttaa siltä, että Troilokselle ja Cressidalle leimallinen kyynisyys ja katkera tilinteko sodasta kaupankäyntinä olisi vasta toisen maailmansodan jälkeen tullut ajankohtaiseksi. Eikä ajankohtaisuus ole vieläkään kaikonnut Thersiteen katkerista viimeisen näytöksen sanoista: 'Irstailu ja sotiminen, siinä kaksi asiaa, jotka eivät mene muodista.'"