Mariel Ahon Tulisydän, pikisydän -runokokoelma sai alkunsa pohjoisen syrjäseudulla, jonne hän muutti vuonna 2015. Runoissaan hän käy läpi elämänsä kipukohtia, yksinäisyyttä, surua ja voimattomuutta sairauden ja kuoleman koskettaessa. Ihmissuhteiden ja rakastamisen vaikeutta ja muistoja tummasävyisestä menneisyydestä. Kaikesta kuultaa kuitenkin läpi usko ja toivo, joita runoilija ei ole kadottanut. Kokoelma sisältää myös runsaasti tunnelmointia maamme luonnon kauneudesta. Runoissa on omaääninen kaiku, joka kantaa pitkälle valoisaan tulevaisuuteen. Ajatus, että jokaisen elämällä on tarkoitus, vahvistuu runoilijan edetessä aikajanalla nykypäivään. Runoista huokuvat perinteiset elämänarvot; koti uskonto ja isänmaa.