Silloin kun Sinä tulit
Sinä olit ihminen,
joka annoit minulle paljon.
Sinä herätit minut
vuotuisesta horroksesta.
Sinä pyyhit pois
epäilykset tulevaisuudesta.
Annoit voimaa taistelussa eteenpäin.
Sinä annoit auringon paistaa
ja kuivattaa kyyneleet.
Särkyneen sydämeni Sinä paransit rauhalliseksi.
Repaleiset hermoni käärit pumpuliin,
näin haavat parantuivat,
Sinä teit kysymykseni
hiljaiseksi ihmettelyksi,
jotka eivät tarvinneet vastausta.
Sinä katkoit poikki kaikki
epämiellyttävät langat
pystyäkseni taasen itseäni ohjaamaan.
Sinä annoit uudet ohjakset elämään,
joka kerran oli raunioitunut pahoin
ja suistunut raiteiltaan.
Olit kuin päiväperhonen
lentänyt luokseni vain päiväksi
kadotaksesi sitten tuntemattomaan.
Sinä hävisit keskiyöllä,
enkä löytänyt Sinua uudestaan,
vaan muistosi säilyy vielä,
niitä en voi unhottaa
suudelmasi polttaa huulillani.
Olet yhä luonani
ja minä olen vielä sama henkilö,
miksi minut kerran paransit.