Tuo vaik appelsiinii on Anni-Helena Rannan neljäs runokirja. Anni-Helena Ranta, .s. Taponen syntyi evakkoperheeseen 1950-luvun vaihteessa. Vanhempien tempaisu pois karjalaisilta juuriltaan sekä kodin ja kotiseudun menettämisen jättämä tyhjyys ja osattomuus heijastuvat ahdistavana ja surullisena möykkynä lastenkin elämään. Sodan käynyt isä ei osaa puhua tunteistaan, äiti katkeroituu avioliitossaan suurten odotusten pettäessä yksi toisensa jälkeen. Miniän arki monisukupolvisessa maalaistalossa on raskas henkisesti ja fyysisesti.
Lapset ovat välttämätön paha. ”Tyttö tuli, turha tuli”-henki on voimakas maanviljykseen uskovassa miessukupolvessa. Tyttöjen koulutus oli isän mielestä turhaa. Lisäksi tulevat ympäristön ennakkoluulot outoa murretta ja erilaisia perinteitä noudattavia siirtolaisia kohtaan. Lahjakas pikkutyttö joutuu kohtaamaan niin koulukiusaamista kuin perheen ristiriitoja. Hänen selviämisstrategiansa on näkymättömäksi heittäytyminen tai piiloutuminen kylmään vintinrappuun.
Anni-Helena Ranta on koulutukseltaan filosofian maisteri ja hän on toiminut yhteiskoulun lehtorina Helsingissä 35 vuotta. Hän on tehnyt myös lehtikuvaajan ja toimittajan töitä. Hän on kirjoittanut kuusi kirjaa ja pitänyt useita taidenäyttelyitä.
Isälleen tämän kuolinvuoteen ääressä Anni-Helena lupasi omalta osaltaan pitää huolta karjalanmurteen siirtymisestä seuraaville polville sekä kielen huollosta. Kirjoissa Näi myö enne elettii sekä Karhunpalvelusten talo Kannaksen murretta on jo runsaasti.
Tuo vaik appelsiinii on murteen ilotulitusta ja osoittaa, että evakoidenkin kieli on säilynyt toimivana kielenä, jolla voi ilmaista niin yleismaailmallisia ongelmia kuin herkkää ihmisen ja luonnon kuvausta. Anni-Helena Ranta on valittu Elias-kirjailijaksi Uudeltamaalta.