Tuomari on lainkäytössä keskeinen toimija, ja häneen kohdistetaan paljon odotuksia. Asianosaiset vaativat reilua käsittelyä ja oikeaa tuomiota asiassaan, lainsäätäjä puolestaan toivoo tuomarista oikeuspoliittisten tavoitteittensa lojaalia lainsoveltajaa, työtoverit taas haluavat hyvää yhteistoimintaa ryhmätyöksi muuttuneessa lainkäytössä, päällikkötuomari sen sijaan arvostaa tunnollista ja aikaansaavaa uurastajaa. Oikeustieteen tutkimuskin kasvattaa tuomarin taakkaa: tuomarin tulee olla innokas oikeuden kehittäjä, joskus myös radikaali uudistaja ja ”yhteiskunnallinen” tuomari. Tuomarin asiaksi jää sovittaa nämä kohtuuttomat ja osaksi ristiriitaiset odotukset yhteen tuomarin rooliksi. Tämä tutkimus hakee yleiskuvaa tuomarin monista rooleista. Se tukeutuu oikeudelliseen tarkasteluun mutta käyttää apuna myös sosiologiaa, organisaatioteoriaa, sosiaalipsykologiaa sekä työn tutkimusta. Myös tuomarin ideologia eli tuomarin eettiset periaatteet nostetaan aikaisempaa näkyvämpään asemaan tuomarin roolin rakentumisessa. Esitystä konkretisoidaan tuomarihaastattelujen lainauksilla ja havainnollistetaan lukuisilla kaavioilla.