Tuomas Gerdt oli vain 17-vuotias lähtiessään vapaaehtoisena talvisodan aikana jalkaväen koulutuskeskukseen. Rintamalle hän ei ennättänyt, mutta jatkosotaan kylläkin.
Kesällä 1942, jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen, eversti Armas Kempin johtama Jalkaväkirykmentti 7 ryhmittyi puolustukseen Karjalan kannaksella Ohdan lohkolle. Vastapäätä olivat vihollisen vahvasti aseistetut bunkkerit. Kolme päivää ankarien taistelujen jälkeen kenraaliluutnantti Harald Öhquist esitti taistelulähettinä toimineen Gerdtin palkitsemista Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristillä:
"Ensimmäisenä miehenä syöksyi hän eteenpäin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia pyrkien aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan. Vihollisen erittäin ankarasta tulesta välittämättä kantoi hän kuolettavasti haavoittuneen kapteeni Tofferin suojaan jatkaen sitten taistelua reippaana ja rohkeana aina haavoittumiseensa saakka. Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen."
Siiranmäen raskaissa torjuntataisteluissa vänrikiksi ylennetty Gerdt - ritari numero 95 - haavoittui jääkärijoukkueen johtajana jo kolmannen kerran.
Tuomas Gerdt on viimeinen Mannerheim-ristin ritari.