Kahden ihmisen välinen vuorovaikutus on voima, joka muuttaa kumpaakin. Mutta se myös synnyttää jotakin; jotakin kolmatta, ulkopuolista. Ja se pyristelee ihmisten puheista kohti maailmaa. Turkulaisen Susinukke Kosolan (s. 1991, Leningrad) neljäs runoteos on tutkielma intiimin ystävyyden orgaanisesta koneistosta, joka muokkaa osiensa lisäksi ympäristöään, pystyttää yhteisiä hirsimökkejä Pohjois-Suomeen, mutta myös heittää polttopullon Kelan ylilääkärin ikkunasta. Mitä tapahtuu kun kumppaneiden välille syntynyt maisema ei sopeudukaan sille tarjottuun horisonttiin.