Kahden merkittävän surrealistisen arkkitehdin utopistinen, mutta elinvoimaiseksi osoittautunut pääkaupunkisuunnitelma, jossa on huomioitu yksityisliikenteen ja joukkoliikenteen välinen "yltyvän ja yllyttävän dialektiikan synnyttämä entropinen tyhjä tila" (Foucault), sekä erityisesti julkisissa odotustiloissa tapahtuva psykofyysinen kanssakäyminen - johon luetaan kaikenlainen keinuminen, hyväily, juominen ja parittelu.
Pääkaupunkisuunnitelman joukkoliikenteeseen ja huolintaan keskittyy Blaise Cendrarsin "Transsiperialaista proosaa" (1913). Yhdyskuntasuunnittelun ja asumisen keskeisiä ongelmia käsittelee Paul Eluardin "Köyhien linna" (1948).
Esikaupunkisuunnitelmasta vastaavat Blaise Cendrarsin osalta Henry Miller (1938) ja Jussi Kylätasku (1967), ja Paul Eluardin osalta Poul Borum (1967).