Tuu on Hanna Syrjämäen kolmas teos. Se on kutsulaulu, saattelulaulu ja kävelyfantasia, joka tarkastelee ihmisenä olemisen kokemusta muuttuvassa maisemassa.
"Olennot astelemassa,
eivät vain olemassa vaan myös tuhlailemassa
olemisensa vielä-luontoisuutta, vain-kerran-luontoisuutta,
kunnes-luontoisuutta, jääkausien ja suurten mannerten välistä aikaa,
aikaa alla elämää ruokkivan auringon.
Asioita, joista voi kertoa mutta joita ei voi toistaa:
näillä jäätiköiltä tuoksuvilla vuorilla vesi kyllästyi
jo kauan sitten virtaamaan mutta virtaa yhä, sittenkin,
kiintyy matkantekoon hetkeä ennen kuin pääsee perille, vain uomat
muistavat pääsemisen painon, rypistymät lakanoissa muistavat
sinun unisen painosi, jatkuvasta taustakohinasta et osaa sanoa,
rasittaako se vai tyynnyttää, et osaa sanoa, oletko se sinä vai kaikki,
sillä sinua, niin kuin kaikkeuttakin, huuhdellaan.”