Tuuli ja ruoho on kuvaus nuoruuteen kuuluvasta omantunnonarkuudesta ja ehdottomuudesta sekä
niiden seurauksista.
Romaani on tarkka ajankuva 1980-luvun Suomesta, yhteiskunnallista realismia. Pahoinvointi
hyvinvointivaltiossa ei kuvatusta ajasta ole vähentynyt, pikemminkin lisääntynyt.
Romaanin huumori on hurjaa ja mustaa, se ei nouse vitsien kerronnasta, kielellisestä kikkailusta,
vaan suoraan kovasta todellisuudesta.