Tuuli tuoksuu on runoteos, jonka ei pitänyt koskaan ilmestyä. Tässä se nyt kuitenkin on.
Teos sisältää 72 elämänmakuista runoa siitä, kun jokapäiväisenä "ystävänä" tai "vihollisena" on pyörätuoli. Runot kertovat siis elämänpolusta, johon ei ehkä ole totuttu. Pohdin niissä elämää, unelmia, kipua ja kaipausta. Sitä, kun jotain tilaa, muttei saa.
Runot kertovat myös siitä, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan erilaisuuteen, miten tavallinen elämä ja sen haasteet eivät koskisi meitäkin.
Kirja on ehkä kriittinenkin kuvaus elämästä. Toivon kuitenkin, että siinä on surujen ja säröjen lisäksi viesti toivosta. Siitä ettei koskaan kannata luovuttaa. Vaikka elämä antaa ja ottaa, ystävyys on yksi asia, jonka ansiosta tuuli taas pikkuhiljaa tuoksuu keväältä ja tulevaisuudelta.