Viisi sotavuotta Matti Heikkisen kohdalta on vihdoin ohitse. Kotona odottaa Marja-vaimo, joka ukin kuoltua on huolehtinut Karikon pientilan asioiden hoidosta. Paljon on korjattavaa uudelle isännälle. Pajukot rehottavat pelto-ojissa, rakennukset ovat rapistuneet ja Matista tuntuu, että kaikki on aloitettava alusta. Mieletön ahertaminen alkaa ja vähitellen elintaso Karikossakin nousee. Isänsä apuna on Jukka, joka jo pienestä pitäen on osallistunut kaikkiin töihin sekä omalla tilalla että naapuritalon savotoissa.
Samaan aikaan Leppälammen pienelle kylälle tulee uusia asukkaita. Evakoille perustetaan asutustiloja. Korpeen nousee taloja, joiden ympärille raivataan peltoja. Väkiluku kasvaa ja rakennetaan koulu. Kauppakin saadaan omalle kylälle. Koneet tulevat avuksi niin pelloille kuin metsätöihinkin. Autoistumisen myötä nuoret hurjastelevat kotikylän ulkopuolelle. Sähköt ja televisio viimeistelevät muutoksen uuteen aikaan. Kaikki Leppälammella oli hyvin. Vai oliko!
Karikon Tuula-tytär huomaa ensimmäisten joukossa, että Leppälammen kylä ei tarjoa työtä ja toimeentuloa keskikoulun käyneelle nuorelle naiselle. Hän lähtee etelään. Monet nuoret menevät Ruotsiin, ja tullessaan kesälomalle omalla Volvolla levittävät tietoa hyvistä palkoista naapurimaan tehtailla. Jukan vaimo Arja innostuu, mutta Jukka on kovan paikan edessä. Jäädäkö kitumaan Karikon pienelle, isän raivaamalle tilalle, vai lähteäkö muiden mukana leveämpää leipää nauttimaan?
Mitä kuuluu tämän päivän Leppälammelle? Lähes kaikki kirjan tutut ihmiset ovat poissa, mutta jotain entistä kylältä löytyy nykyajan ihmeellisyyksien lisäksi.