Elintason nousu ja hyvinvoinnin lisääntyminen ovat olennainen osa suurta kertomusta, nousua köyhyydestä moderniksi hyvinvointivaltioksi. Kiivainta kasvukautta elettiin 1960-luvun alusta 1980-luvun loppuun. Luotiin kattavat sosiaaliturvainstituutiot ja terveyden- ja sairaanhoitoa saatettiin kaikkien ulottuville. Myös koulutus tasa-arvoistui peruskoulun, ammatillisen opetuksen ja korkeakoulujen myötä. Hyvinvointivaltion kasvukausi päättyi 1990-luvun alussa lamaan ja globaalin sopeutumisen aikaan. Tässä kirjassa piirtyy suuri kaari 1700- ja 1800-luvun sosiaalisesta liikkuvuudesta ja agraariyhteisöstä 1900-luvun yhteiskunnallisiin reformeihin: sosiaaliturvaan, terveyden- ja sairaanhoitoon, työsuojeluun ja lisääntyneeseen vapaa-aikaan. Kirja sisältää instituutioiden muutosten ja yhden henkilön toiminnan tarkastelua, kvantitatiivista analyysia, perinteentutkimusta ja haastatteluita. Viimeisessä luvussa pohditaan, mitä on "tavallisen hyvä elämä".