Pietari, vuosi 2010. Stella näkee sattumalta, miten hänen vierailulle saapunut äitinsä kohtaa miehen, joka tuntuu etäisesti tutulta. Tapahtuma raottaa oven muistoihin lapsuudesta ja nuoruudesta 1970–80-lukujen Virossa ja kohtauksiin vanhempien avioliitosta, jonka sileä lasipinta heijasti kaikki kysymykset takaisin.
Samaan aikaan Stella yrittää ratkaista oman avioliittonsa mahdottomalta tuntuvaa yhtälöä huomatessaan, että pettävän tyynen alta voi paljastua kokonainen vaiettu elämä maininkeineen, syvänteineen ja hyökyaaltoineen. Tyyni valtameri on hienovaraisen tarkka kamarinäytelmä hyväksyvästä rakkaudesta ja anteeksiannosta.