Teos on kattava kokonaisesitys uhkasakkolakia ja sitä sivuavaa lainsäädäntöä koskevista tulkintaongelmista, aina tavanomaisista soveltamistilanteista haastavimpiin tulkinnanvaraisuuksiin. Välilliset hallintopakkokeinot - uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka - ovat viranomaisten keinoja tehostaa antamaansa kieltoa, velvoitetta tai vaatimusta. Näiden hallintopakkokeinojen asettamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään yleislakina toimivassa uhkasakkolaissa. Laki kattaa laajan kirjon viranomaispäätöksiä, koska se tulee lähtökohtaisesti sovellettavaksi aina, kun viranomaisen antaman käskyn tai kiellon tehosteeksi asetetaan esimerkiksi uhkasakko tai kun se tuomitaan maksettavaksi. Välilliset hallintopakkokeinot koskevat laajaa henkilöjoukkoa Suomessa: uhkasakko, teettämisuhka tai keskeyttämisuhka voidaan asettaa yksityiselle kansalaiselle tai yhteisölle lakisääteisten velvoitteiden täyttämisen tehosteeksi. Uhkasakkolakiin liittyvät kysymykset aktualisoituvat usein eri tuomioistuimissa ja viranomaisissa,