Kirjan runot ovat neljältä vuosikymmeneltä, naisen elämän eri vaiheista. Nuoruuden runojen rytmi ja riimi katoavat välillä, mutta löytyvät uudelleen elämän edetesssä.
Käsikirjoitus olisi saattanut unohtua liinavaatekaappiin, ellei eräs nuori runonlaulaja olisi inspiroitunut tekemään kirjan ensimmäisestä runosta laulua. Tuo hieno laulu muistuttaa runouden ajattomuudesta ja rajattomuudesta. Suomi 100 runokirjaa -sarja toimi myös inspiraationa. On ilo olla osana suurempaa kokonaisuutta.
Kirjaillija on valmistunut psykologiksi 1980-luvulla ja työskentelee nuorten parissa, joten nuoruuden tuska ei ole päässyt unohtumaan. Elämä kantaa, kun jaksaa luottaa.