Aleksandr Voroninin runoissa on Vladimir Vysotskin laulullisuutta, mutta myös uuden venäläisen vapaamittaisen runon (Gennadi Aleksejev) vaikutus tuntuuu. Itseironia keventää mystistä tuskaa; synkimmissäkin säkeissä leijuu taustalla Lewis Carrollin kissan hymy.
Vuonna 2008 julkaistun kokoelman runot on valinnut ja suomentanut petroskoilaissyntyinen Arvi Perttu.