Tieteen ja kulttuurin moniottelija, neljän yliopiston dosentti, kääntäjä Osmo Pekonen pohtii uudessa päiväkirjassaan toukokuusta 2018 toukokuuhun 2019 Unikukkia, ulpukoita muun muassa esikuvien merkitystä. Kuka ylipäänsä voi olla toisen ihmisen esikuva? Varmaan pyhimykset ynnä muut historialliset suurmiehet ja sankarit on tarkoitettu esikuviksi kaikille, mutta persoonallisempi esikuva on joku sellainen, jonka on tuntenut henkilökohtaisesti. Pekosen omia esikuvia ja ihanteita ovat runoilijat Anna-Maija Raittila ja Lassi Nummi sekä antiikin klassikoiden suomentaja Teivas Oksala. Pekonen esittelee päiväkirjassaan ensimmäisen suuren suomalaisen taiderunoilijan kreivi Gustav Philip Creutzin (1731–1785) pääteosta Atis och Camilla, jonka klassinen aleksandriinimittainen teksti alkaa Pekosen suomennoksena: Mä rakkaudesta laulan, se polttaa vailla vertaa, kun sydän nuori syttyy, sen liekkiin ensi kertaa. Oi lempi jumalainen, elämän lämpö, valo, herätä runo henkiin, sytytä tunteen palo! Pekosen päiväkirjan näyttämöinä ovat lukuisat paikkakunnat Suomesta ja ulkomailta alkaen Algerista ja Baselista päätyen Wormsiin, Würzburgiin ja Ylitornion Aavasaksalle.
