Kiehtova omaelämäkerrallinen kertomus suomalaisen ihmisen elämästä Egyptissä, jossa hän tuli raskaaksi beduiinimiehelle ja synnytti tälle lapsen. Kirjoittaja sanoo, että Suomi ja Egypti ovat kuin yö ja päivä. Mitään samankaltaista ei näissä kahdessa maassa tunnu olevan.
"Kylän nimi oli Arab Abou Tammaa. Käsittääkseni kaikki tuossa kylässä olivat jollakin tavalla sukua toisilleen. Ihmettelin, mikä sai ihmiset elämään niin tiiviisti yhdessä. Oliko se pelkoa? Mitä nuo ihmiset olisivat pelänneet pienessä kylässä, jonka ympärillä kukki puutarha ja jossa maanviljelijät viljelivät maataan Niilin varrella. Naiset pesivät pyykkiään likaisessa Niilin sivuhaarassa, joka toimi myös kaatopaikkana. Kummallisia rapuja ja joen eläviä kulki tuon pienen haarautuneen joen varrella. Kaikki oli likaista ja täynnä hiekkaa.
Minä olin kummajainen. Kukaan ei ymmärtänyt, miksi olin saapunut tuohon kylään, enkä ymmärtänyt sitä itsekään silloin. En voinut kävellä mihinkään yksinäni, vaikka kaipasin suuresti ulkona liikkumista ja yksinäisyyttä. Asuin samassa talossa mieheni perheen kanssa symbolisesti sanoen kahlittuna, eikä kukaan ymmärtänyt minua. Olin syvästi masentunut ja kuihtunut sisältäni, mutten tiennyt mihin muuallekaan olisin voinut mennä".