Eeva Vänskän toinen runoteos Uumenet pohtii ihmisyyttä ja tiedon luonnetta.
Uumenet kertoo matkasta alkumetsään, jossa minä-puhuja/tutkija kohtaa myyttisen henkilöissä ja maisemassa. Siinä keskeistä on eri lajisten olentojen yhteisö ja kokonaisuuksia hakeva eetos.
Teos on moniaineksinen, eräänlainen havaintopäiväkirja. Teksti maalaa kuvan psyykestä, esittää katsauksen paradoksaaliseen ihmiseen järjen käyttäjänä ja maagisena olentona.
katsokaas hylje on maan ja veden lapsi
se osaa uida syvälle niin
syvälle kuin tarvitaan ottaa kyytiin
sopivat jotka osaavat poistua ruumiistaan asettua
vossikan pehmeille penkeille uskaltavat
lähteä matkaan
ei mitenkään itsestään selvää sukeltaa
haluta tutkia Kerääjänaisen maat