Uuslöyttymaankoira-kokoelmassa arkinen ja absurdi käyvät käsikynkkää, ja tarinankerronnan perinne elää. Novellien aiheet ja lajityypit vaihtelevat ennennäkemättömän vapaasti. Yhteistä niille ovat ihastuttavat henkilöhahmot, paradoksaaliset asetelmat, selkeät juonirakenteet ja kaunis, rikas kieli - sekä usein hyvin humoristinen asenne.
Niminovellissa uskollinen, valtavaksi jalostettu koira käsittelee suhdettaan ihmiseen samoin eväin kuin ihminen jumaliinsa. Novellissa Lämmin isä puhelee pienelle pojalleen loputtoman suloisin sanoin samalla, kun kuljetaan kodittomina vieraan kaupungin pakkasessa kohti isän valitsemaa kylmintä kohtaloa. Yksi kertomuksista, Derek, on hykerryttävä roskaromaaniparodia - ja samalla perustavanlaatuisen feministinen. Kurjistunut talitintti taas pohtii elämänsä solmukohtia Darwinin ja Nietzschen hengessä, nousee metsän alfa-laulajaksi ja havainnollistaa väestöräjähdyksen.
Vakavampien kertomusten puolella perinteinen prostituutio saa peilikuvan, kun köyhän maan vahvat nuorukaiset maksusta antautuvat miehuuttaan puhkuvien turistien mukiloitaviksi. Lapsuuden koko vaikeus kuvastuu novellissa Korte, jossa luontoa rakastava lapsi ampuu linnun. Mutta juna-aseman odotushallissa nuori mies kärsii tahdonvastaisesta erektiosta kaksi hyvin tapahtumarikasta tuntia.
Tätä kokoelmaa ei lueta nauramatta - eikä vakavoitumatta isojen, ilkialastomien kysymysten edessä.