Tämä kirja käsittelee leskeksi jääneen äitini käymää taistelua yksinäisyyttä, tasa-arvottomuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja varkaita vastaan. Seurattuani äitini kamppailua lähes viiden vuoden ajan olen oppinut kantapään kautta, että suomalainen vanhustenhuolto on retuperällä.
Olen aikojen kuluessa saanut kansanedustajien puheista sen käsityksen, että vanhukset tulee hoitaa ja heille pitää turvata hyvä vanhuus. Tosiasiassa vanhus jätetään heitteille ja omaisten huolehdittavaksi. Kuitenkaan kaikilla omaisilla ei ole ikäihmisen hoitamiseen voimia eikä mahdollisuuksia. Tätä eivät tammipöytien tappisilmät halua edes huomioida. Virkamiehen on parempi olla tekemättä mitään, niin ei tule virkavirheitäkään.
Toivottavasti tämän kirjan lukeminen auttaa ikääntyviä ihmisiä luomaan itselleen turvatun vanhuuden, jossa läheisten tuki on suurenmoinen apu.