Nuoruudessa 27 alkoholistilareissua. Lopulta porttikielto kaikkiin Suomen hoitolaitoksiin.
Vuonna 1977 korkki kiinni. Uudelleen avioliitto, paluu teatteriin vuonna 1979. Kaksi lasta, tyttö ja poika. Avioero jälleen vuonna 1991. Syöksyin psykoosin laitumille, alkoi runotulva, kuin mielen matka ulkoavaruuteen. Luulin tulleeni hulluksi (??) soitin Kirsi Kunnakselle ja Heikki Syrjälle, luin runojani todeten, että tulvii. He sanoivat: ”Tuntuu tulvivan, anna tulvia, kun kerran niin tekee, tuntuu olevan virtaava vesi.”
Syntyi ensimmäinen runokirja ”Pilvet tarttuivat silmiini - kirjeitä menneisyyteen” (Kannuksen Koivu ja Tähti 1991). 1994 syntyi MIEHEN MITTA -parisuhdemonologi Kajaanin Sana ja Sävel -festivaaleille yhteistuotantona Seppojuhani Ruotsalaisen kanssa.
Tässä kirjassa olevat runot jäivät ajelehtimaan Andromedaan, putkahtaakseen nyt ulos.
Terveisiä
epätodellisuudesta
matkustelin Unelmalla
ajelehdin
päivästä
toiseen läpi
vuosien
pysähtymättä
selailemaan
kaikkeuden
albumia
vain ajelehdin sen sivuilla
tajuamatta olevani kuva
vain kuva lehdellään
vain yksi kuva.