Kuolema, tuo syntymässä saatu pakkotuliainen, on Öisinajattelija Pentti Straniuksen novellikokoelman teema. Elämältä maistuvia kuolemanovelleja yhdistää se, että kirjailija lähestyy kerronnan kohteitaan lämpimän surumielisen ilkikurisesti. Kertomuksissa liikutaan suomalaisella maaseudulla, Suurella Kirkolla ja myös itänaapurissa. Ihmiselo on toisinaan ihan tahtomattaan haudanvakavaa. Siksi kuolemallekin voi nauraa, vaikka kuinka tekisi kipeää. Makaaberi nauru vapauttaa meidät elämään. KIRJAILIJAN ESITTELY: Pentti Stranius syntyi Lahdessa 1951, mutta kasvoi aikuiseksi Keski-Pohjanmaalla. Sittemmin hän opiskeli 1970-luvulla kuusi vuotta Neuvostoliitto-nimisessä utopiassa. Tuo olematon todellisuus oli ryysyköyhälistön kasvatille riemukkaan monitahoinen elämänkokemus: toisinajattelijatkin tulivat tutuiksi. Työt ovat vaihdelleet arkisto- ja koulumaailmasta yleisradioon ja sosiaalialan hommiin. Pisimmät putket täyttyivät elokuva-arkistossa Helsingissä ja Karjalan tutkimuslaitoksella Joensuussa. Sittemmin pätkätyöläisen, lisensiaatti-freelancerin niukka elämä on opettanut Straniuksen vaatimattomaksi sivulliseksi. Nykyinen kotipaikka Lieksa on tarpeeksi syrjässä aitoon öisinajatteluun ja outoihin mielipiteisiin: kun muuttaa pienempiin ympyröihin, maailmankuva saattaa laajentua. Stranius on toimittanut tiedekirjoja ja lehtiä, kirjoittanut satoja lehtiartikkeleita, runoja ja nyttemmin siis novellejakin. Jokunen radio-ohjelma ja dokumenttielokuvan käsikirjoituskin on väsätty. Hän on myös laiskansitkeä blogikirjoittaja nimimerkillä Öisinajattelija.
