Elämä on kuin satunnainen kasa karheita purkutiiliä: tarpeettomaksi muuttuvia päiviä, joista Vaiheita vuosissa poimii satunnaisia paloja kierrätettäviksi. Runoista lukija voi löytää piilotettua huumoria, itseironiaa ja hetkittäin tummempiakin sävyjä - kuten elämästä aina. Pelkistetty muotokieli antaa tilaa lukijan omille ajatuksille ja tulkinnalle - pilkkuja viilaamatta, kielioppia kunnioittamatta.
katson alas
havunneulaset on
hirvensarvijäkälät puuttuu
reunoilla lillukanvarsia
vähenemään päin nekin
Kirjoittaja on noin viisikymppinen nainen, kolmen lapsen äiti Toholammilta, Keski-Pohjanmaalta, missä taivas on korkealla, joki virtaa halki maiseman, metsää ei näe puilta ja soitakin riittää kotivaroiksi.