Vain nimi paperissa on tarina aivan tavallisen maalaismiehen epätavallisesta elämänpolusta, joka kulkee vuosina 1973-2001 meriltä kibbutsille, velkavankeuteen, YK:n rauhanturvajoukkoihin, pankkitöihin ja lopulta kohti suunnanmuutosta. Kirja on yhdistelmä surkeita sattumuksia ja uskomattomia onnenpotkuja.
Tarinan aikana lukija pääsee keskelle vuosien ajankohtaisia ilmiöitä ympäri maailmaa, suoraan niiden tapahtumapaikoille. Matkalle mahtuu huumoria, mutta myös syviä synkkyyden hetkiä.
Taisteluita käydään niin sotakentillä kuin äkkipikaisen miehen oman pään sisällä.
Takaamisen aiheuttama velkakierre on useita ihmisiä koskettava aihe, josta kirja antaa erään raadollisen omakohtaisen kuvauksen. Kamppailuja ei kuitenkaan tarvitse käydä yksin, vaan ihmisten hyvyys yllättää kerta kerran jälkeen. Lopulta on aina toivoa.
”Ojensin avaimet hänelle. Vedin talvisaappaat jalkaan, ja avasin oven kerrostaloni käytävään. Viereisissä ovissa roikkui joulun odotuksesta kertovia kauniita ovikransseja. Minun ovessani ei roikkunut mitään.
- Laita tämä ulosmittauslappu ovikoristeeksi, virkkoi Björklund ja antoi kopion minulle.
En vastannut mitään. Kävelimme lumipyryssä parkkipaikalle, ja Björklund kaasutti Audin perää kesärenkailla luistattaen Helsingin autovilinään. Katselin Nobelin rauhanpalkinnon katoamista liikenteen sekaan.”