Osa teoksen alkupuolen runoista on kirjoitettu teini-ikäisenä sairastuttuani psyykkisesti ja ollessani hoidossa psykiatrisella nuoriso-osastolla. Koostin ne yhteen vuoden 2018 ajatusten kanssa.
Elämä on polku, johon jokaisella mahtuu niin valoa kuin varjoa.
Luomme itse polkuamme, mutta sitä on turha suunnitella liikaa.
Polussani on ollut paljon hyvää, mutta paljon kipukohtia.
Elämä on opettanut nöyryyttä ja toisaalta olen saanut vahvuutta.
Lapsuudenuskosta erkaantuminen teini-ikäisenä, kaksi avioliittoa takana alle kolmikymppisenä, oman lapsen omaishoitajuus. Ja paljon muuta.