Vain tänne yltää maailma jatkaa Lappalaisen irtiottoja, jossa luovitaan aika tekijöin, murroksin, missä vuorottelevat paradoksit lyyrisin kuvin sekä punoen että miettien. Hänen haikunsa kantavat kauas aihepiiristä toiseen sisäisin kentin, otteessa joka on tiukka ja muodostaa kielikuvia sisäisessä pohdinnassa.