Professori Jouko Sihvo (s. 1931) aloittaa muistelmansa lapsuudestaan ja varhaisnuoruudestaan Karjalankannaksen Valkjärvellä. Sukunsa vaiheita ja syntymäpitäjänsä historiaa tuntevana Sihvo piirtää muistelmissaan kuvan ajan arkisesta elämästä, perinteistä ja kulttuurista.
Kannaksen rajaseudun muiden pitäjien tavoin Valkjärvi jouduttiin jättämään Mannerheim-linjaan saakka talvisodan puhjettua 1939. Sodan jaloista perheen tie vei ensin Lounais-Suomeen ja Hä-meeseen ja sieltä Etelä-Pohjanmaan Kuortaneelle.
Omien joukkojen vallattua takaisin Valkjärven jatkosodan alkuvaiheessa 1941 myös Sihvon perhe palasi kotiseudulleen aloittamaan elämäänsä täydellisen hävityksen keskellä Jäljellä ei ollut yh-tään rakennusta.
Jälleenrakennus keskeytyi kesäkuussa 1944 vihollisen suurhyökkäyksen pakottaessa siviiliväestön jälleen evakkotielle. Se suuntautui monien mutkien jälkeen Kuhmoisiin. Lopulta Sihvon viljelijä-perhe asettui Orivedeltä hankitulle maatilalle 1947.
Evakkopojan koulutie jatkui seitsemän eri kansakoulun jälkeen oppikouluun Jämsään ja Orivedel-le sekä yliopisto-opintoihin, jotka päättyivät teologian tohtorin tutkintoon.
Työuransa Sihvo on tehnyt pappina ja tutkijana, kirkkoherrana Tampereella ja Helsingin tuomio-rovastina sekä viimeksi Helsingin yliopiston kirkkososiologian professorina.
Hän on toiminut aktiivisesti myös Sihvon Sukuyhdistyksessä, Valkjärven perinnetyössä sekä In-kerin kirkon tukemisessa.