Toinen suuri siirtolaisaalto Suomesta Australiaan tapahtui 60-luvun lopulla. Edellinen oli ollut kymmenkunta vuotta aiemmin. Australiaan muutti vuonna 1968 tilastojen mukaan noin 1,500 suomalaista, pääosin Australian valtion tukemana. Matkaan lähti myös Nurmisen perhe Liikkalan Turkian kylältä keskeisestä Kymenlaaksosta.
Valkoinen Australia kertoo Australiaan muutosta ja siirtolaisuudesta perheen kuopuksen, 12-vuotiaan pojan näkökulmasta, ja sopeutumisesta uuteen kulttuuriin ja koulunkäyntiin hänen teinivuosinaan.
Miten kaksi kulttuuria kohtaavat? Miten teini-ikäinen poika sopeutuu uuteen ympäristöön toisella puolella maailmaa? Mitä ongelmia kielitaidottomuus tuo tullessaan, ja miten se vaikuttaa koulunkäyntiin ja uuden oppimiseen? Miten se vaikuttaa teini-ikäisen kehitykseen?
Tarinassa pureudutaan kouluväkivaltaan, sekä rasismiin, joka vielä 60-, ja 70-luvulla vallitsi Australiassa, jossa siirtolaisuus alun perin perustui niin kutsuttuun ”White Australia Policy:iin”. Toisen maailmansodan jälkeen Australia katsoi olemassaolonsa edellytykseksi maan kansoittamisen ja väestömäärän nopean kasvun. Vaikka siirtolaisia tarvittiin, ja kaikki tahot Australiassa sen hyväksyi, siirtolaiset joutuivat kohtaamaan rasismia ja syrjintää.
Tähän ympäristöön ja maailmaan tuli teinipojan sopeutua. Orientoitua koululuokkaan, jossa hän oli ainoa ei-englantia puhuva oppilas. Selviytyä yksin kulttuurieron ja kielimuurin tuomista esteistä, ja sopeutumisen haasteista.