Janne Ruha on kirjoittanut proosatyylisen kuvauksen omasta lapsuuden perheestään ja sen tiestä tähän päivään. Kirja kertoo isästä ja äidistä, vallankumouksen kukista, heitä elämä riisuu terälehti kerrallaan. Kuva on kaunis niin kuin elämä itse, mutta samalla kertaa paljas ja itseironinen. Kertomuksen taustalla hengittää Pyhäjoki ja maatila, joita aina uhkaa unohtaminen ja maailmanpalo.