Ranskalainen kirjallisuudentutkija ja esseisti Roland Barthes (1915-1980) kirjoitti vuonna 1979 valokuvaa käsittelevän tutkielman, joka julkaistiin seuraavana vuonna nimellä Valoisa huone (La Chambre claire).
Tämä pitkä essee jäi Barthesin viimeiseksi teokseksi. Reilun neljänkymmenen vuoden kuluessa siitä on tullut valokuvateorian ohittamaton klassikko, jota on tulkittu ahkerasti eri näkökulmista samalla, kun valokuvauksen tekniikka on mullistunut.
Kirjailija, valokuvataiteen lehtori Hanna Weseliuksen ja professori Marjaana Kellan uusi suomennos perustuu viimeaikaiseen kansainväliseen tutkimukseen ja teoksesta käytyyn kriittiseen keskusteluun.
Suomennos pyrkii tekemään oikeutta Barthesin kirjoitustavan ja argumentaation persoonalliselle luonteelle, joka perustui hänen samanaikaisiin filosofisiin pohdintoihinsa. Julkaisu on myös tehty kunnioittaen alkuperäisedition kokoonpanoa, eikä se sisällä esipuhetta tai selityksiä.
Samaan aikaan suomennoksen kanssa julkaistaan Varjokuvain-niminen kommentaarikirjanen. Se sisältää suomentajien johdannon Barthesin tekstiin sekä kaksi esseetä sen herättämistä aiheista.
Kella esittelee "Järkähtämätön"-esseessään Barthesin valokuva-ajattelua ja muutamien buddhalaisten käsitteiden käyttöä Valoisassa huoneessa. Weselius taas kirjoittaa kirjoituksen ja valokuvan yhtymäkohdista otsikolla "Kirjoittaa kuin valokuva".
Tämä yhteisnide sisältää nuo molemmat teoksen kartonkikuoreen pakattuna.