Operaatio Clarion käynnistyi 22.2 1945. Silloin Saksan ilmatilaan työntyi 3500 pommikonetta ja 5000 hävittäjää eikä mikään enää kyennyt pysäyttämään niitä. Saksan ilmavoimat Luftwaffe oli jo hävinnyt puolustustaistelunsa. Saksaa pommitettiin 1481 yönä ja 1089 päivänä. Päivisin amerikkalaiset pommikoneet murskasivat sotateollisuutta ja öisin englantilaiset polttivat kaupungit. Laskien lentokoneiden määrillä Saksaan hyökättiin ilmojen kautta pommikoneella 1 440 000 kertaa ja hävittäjäkoneella 2 680 000 kertaa. Kaikkiaan 1 356 828 tonnilla pommeja natsi-Saksa mureni aste asteelta. Maailmanhistoria ei ollut kokenut mitään vastaavaa. Se oli jättiluokan ilmataistelu Kolmannen valtakunnan yläpuolella.
Voimaa oli puolustuksessakin. Likemmäs puolet pommikoneiden miehistöistä jäi palaamatta. Se on kertomus torjuntahävittäjien ässistä jotka nousivat yötaivaalle. Se on kertomus kuuntelupalvelusta kuin valonheittimiin kytketyistä 88-millin tykeistä, puolustusstrategioista aina Kammhuberin linjasta operaatio Villisikaan tai Suureen iskuun. Sotaa käytiin myös suurjaksorintamalla tutkasodassa jossa pyrittiin näkemään vastapuolta paremmin ja häiritsemään vastapuolen näkemistä. Kertomus jossa väestönsuojelu kokee todellisen haasteensa kun polttosota leimahtaa todenteolla yhä tuhoavimpien pommien muodossa. Sotaa käydään yhä raskaampien pommien ja pommisuojien betonitonnien välillä. Se on myös kertomus kilpajuoksusta aseteknisessä kehityksessä aina futuristisiin kostoaseisiin asti. Ennen kaikkea se on varoittava tarina virheistä, kokonaisista virhestrategioista joihin Luftwaffen ylijohto syyllistyi vuosien ajan ja jotka lopulta johtivat aselajin perikatoon.