Viron itsenäistymisen (1918) myötä luterilainen kirkko joutui merkittävien muutosten eteen.
Uudessa tilanteessa oli mietittävä yhtäältä kirkon ja valtion välistä suhdetta, toisaalta luterilaisen
kirkon kirkkojärjestystä.
Niilo Pesonen selvittää väitöskirjassaan, miksi virolaiset halusivat luoda itsenäistymisensä jälkeen
kirkkoon mahdollisimman demokraattisen hallinnon, miksi piispuus palautettiin Viroon, millä
tavalla eri teologiset suuntaukset vaikuttivat kirkon järjestykseen sekä miten kirkko järjesti
taloutensa hankalassa tilanteessa.
Tutkimus valottaa Viron evankelis-luterilaisen kirkon organisaation ja lainsäädännön kehitystä
vuosina 1919-1925, aikana, jolloin kirkko muuttui valtionkirkosta vapaakirkoksi. Teos on
ensimmäinen perustutkimus vähän tutkitusta aiheesta.