Tämä on kertomus perheeni paosta Karjalasta. Matka alkoi 30.marraskuuta 1939, samana päivänä, kun talvisota alkoi. Yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa , myös oma perheeni. Kahden evakkomatkan jälkeen he rakensivat parempaa tulevaisuutta Etelä-Pohjanmaalla, Isossakyrössä. Tulevaisuus luotiin kovalla työllä ja vahvalla tahdolla. Myös lasten oli kannettava kortensa kekoon; ”Ei Luoja laiskoja elätä ja ” Olet oman onnesi seppä” olivat toistuvia kehotuksia.
1960-luvun työttömyys Suomessa sai siskokset Pirjon ja Raijan muuttamaan Tukholmaan, myös kolmas sisko, Lea, muutti myöhemmin samaan kaupunkiin.
Kirja ” Vanhempieni muistolle-pala suomalaista sisua perintönä sukupolvelta toiselle” on lämmin ja koskettava kuvaus siitä, miten rakentaa uusi elämä, kun kaikki on lyöty raunioiksi.
Kirjalla tahdon kiittää vanhempiani, jotka jättivät tärkeäksi perinnöksi neuvoja ja ahkeruuden ihanteen. Halusin myös koota perheeni tarinan kansien väliin kannustukseksi ja muistoksi tuleville polville.
Pirjo Tiilikka on sairaanhoitajakätilö ja sairaanhoidon opettaja( filosofian maisteri hoitopedagogiassa).
Pirjo syntyi Närpiössä vanhempiensa toisella evakkomatkalla pois Karjalasta keväällä 1947.
Lopulta evakkomatka johti Isoonkyröön, jossa uudelleenrakentaminen, maanviljely ja karjanhoito täyttivät arkipäivän.
Suomessa oli 1960-luvulla syvä lama ja sen aiheuttama suuri työttömyys. Tuhannet suomalaiset muuttivat tuolloin työn perässä Ruotsiin. Pirjo oli yksi heistä.
Pirjon alussa väliaikaiseksi ajateltu elämä Tukholmassa on jatkunut jo 53 vuotta.
Tämä kirja kertoo myös Pirjon omalta osalta siitä, mitä suomalaisella sisulla voi saada aikaiseksi.