Danilo Kiš (nimen lopussa hattu-s; 1935 Subotica - 1989 Pariisi) on merkittävin jugoslavialainen ja ehkä myös keskieurooppalainen kirjailija, jota ei ole aikaisemmin suomennettu.
Kertomuskokoelma Varhaisia suruja kuvaa Unkarin ja Serbian rajaseudulla toisen maailmansodan tuhon varjossa elävää Andi-poikaa, jonka isä on viety keskitysleiriin. Andi on herkkä lapsi ja kokee kaiken kipeälla tavalla tarkkasilmäisesti. Hän on vaaroille altis ja erilainen, mutta silti samanlainen kuin kaikki muutkin unkarilaisen maalaiskylän lapset. Lyyrisissä kertomuksissa lukijaa eivät kosketa niinkään itse tarinat kuin niiden tunnelma: kaiken lävistävä suru ja viipyily sen lähellä, minkä kohtalona on pian kadota lopullisesti.
Teos on omaelämäkerrallisen triptyykin ensimmäinen osa, "piirustuslehtiöön tehtyjä luonnoksia, mutta värillisiä". Lukijalle nämä luonnostelmat ovat kuitenkin täydellisiä pieniä proosarunoja. Sävyiltään tummemmissa jatko-osissa Kiš syventää teemojaan, joista keskeisin on Auschwitzissa kuolleen isän kohtalo.