Riihimäen taidemuseon julkaisussa Väriä, väriä! Kohti puhdasta palettia - Teoksia 1900-luvun alusta Riihimäen taidemuseon kokoelmista- julkaisussa esitellään museon kokoelmiin kuuluvia teoksia aikakauden keskeisten suomalaisten taiteilijoiden ja heidän maalaustensa kautta. Näkökulmana on suomalaisessa taiteessa esiintynyt uudenlainen värienkäyttö ja kolorismi 1900-luvun alun maalaustaiteessa. Aihetta käsitellään kahdessa artikkelissa, joissa tuodaan uutta tietoa Riihimäen taidemuseon Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelmasta, sen taiteilijoista ja teoksista uudenlaisista näkökulmista käsin.
Katja Vuorinen-Parmin (Riihimäen taidemuseon amanuenssi, FM) artikkelin ydin on 1900-luvun alun suomalaisten taiteilijoiden ja erityisesti Septem-taiteilijaryhmän taiteilijoiden kiinnostuksessa uudenlaista väri-ilmaisua, kolorismia, puhdasta palettia ja värien käyttöä kohtaan tarkasteltuna Riihimäen taidemuseon Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman kautta. Kirjoituksessa tuodaan esille myös yleisemmin 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä suomalaisessa taiteessa havaittavaa moninaista ja monipuolista kiinnostusta uudenlaista värien käyttöä kohtaan. Tekstissä sivutaan taidekauppias ja -keräilijä Pentti Wähäjärven suhdetta lahjoituskokoelmaansa tästä tarkastelukulmasta käsin. Artikkelissa esitellään kokoelman Septem-ryhmään kuuluvat taiteilijat sekä valotetaan naistaiteilijoiden paikkaa aikakauden taiteessa ja sen taiteilijaryhmittymissä. Mielenkiintoisen lisän tuo tanskalaisen taidemesenaatti, räätälimestari Rydengin ympärille muodostuneen taiteilijapiirin teosten esittely. Kiinnostavaksi artikkelin tekee se, ettei Wähäjärvi-kokoelmasta ole aiemmin julkaistu vastaavaa kokonaisselvitystä 1900-luvun alun taiteesta ja tekstissä esitellään myös vähemmän esillä olleita taiteilijoita ja heidän kokoelmaan kuuluvia teoksiaan.
Kukka Pitkäsen (Riihimäen taidemuseon amanuenssi, kuvataiteilija, FM) kirjoituksessa lähestytään Riihimäen taidemuseon Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman teoksia aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Tekstissä tarkastellaan kokoelman suomalaisia 1900-luvun alun teoksia värinäkökulmasta käsin ja pureudutaan pigmenttitasolle ja värikemian kehitysaskeliin, eli niihin konkreettisiin tekijöihin, jotka käytännössä mahdollistivat 1900-luvun alun taiteilijoiden aiempaa puhtaammat ja hehkuvammat väripaletit. Artikkelissa paneudutaan teoksiin kolmen välivärin oranssin, violetin ja vihreän kautta. Artikkeli luo mielenkiintoisen katsauksen niin värien historiaan yleisesti kuin Wähäjärvi-kokoelman tästä näkökulmasta kiinnostaviin ja uudella tavalla avautuviin teoksiin.
Kirja on runsaasti kuvitettu. Taiteilijoista tuodaan esille mm. Magnus Enckell, Mikko Oinonen, Yrjö Ollila, Ellen Thesleff, Verner Thomé, A.W. Finch, Jalmari Ruokokoski, Helene Schjerfbeck, Juho Mäkelä, Jonas Peson, Tyko Sallinen ja William Lönnberg monien muiden aikalaistaiteilijoiden ohella.