Kirjailijan väriopissa aurinko leikittelee ja pesee ikkunat ja silmälasit. Monet maalaustelineet ja siveltimet osallistuvat hellittämättä värittämiseen. Kunnes kirjan loppuosasssa Marko palaa kapellimestari Tauno Hannikaisen assosiatiivisiin orkesteriharjoituksiin ja ihmettelee niiden yhteissointuja.