Oma tuntemukseni on, että pelotti, nälätti, vilutti, vitutti ja naitatti. Näistä tunteista jokainen oli vuorollaan päällimmäisenä, ja se ilmeni myös puheissani. Samoin reagoivat kaverinikin, mutta kaikesta huolimatta tunne, että olemme oikealla asialla, oli kiistaton.
Sotamies Gunnarin elämän alkutaival osui vasta itsenäistyneen Suomen kuohuviin vuosikymmeniin. Mukaansatempaavassa muistelmateoksessa hän kuvaa lapsuuttaan Helsingissä erikoisessa ja epärationaalisesti toimivassa perheessä, jossa kasvatustavoitteena oli kiltti lapsi. Harmi vain, että kiltteys ei ole ominaisuus, jolla elämässä ja sodassa pärjää. Gunnar vertailee kouluvuosiaan eri opinahjoissa - Ilmajoen luokkakavereista menestykseen nousivat mm. Pöyry ja Ollila. Ilmajoen työlaitoksessa Gunnar työskenteli 17-vuotiaana ilotyttöjen parissa, ja tästä kokemuksesta saivat sitten sotakaveritkin osansa värikkäiden tarinoiden muodossa. Asemasodan ajasta sotamies Gunnar kertoo tunnelmallisia ja vakavia, mutta myös humoristisesti kerrottuja kuvauksia. Pakinaosuuksissa sotamies Gunnar pohtii Hitlerin ja Stalinin ominaisuuksia - millä eväillä nämä kaksi miestä hallitsivat lähes koko tuon ajan Eurooppaa.