Varis nyökkäsi. ”No niin. Minulla on sinulle ehdotus, joka on paljon parempi kuin hirviö-Serlachiuksen tarjous.”
Viikkoja jatkunut lumimyrsky on haudannut Helsingin liki kolme metriä syvään hankeen. Aleksi Kurki työstää yksin kotona väitöskirjaansa, kun hänen ympärillään alkaa tapahtua kummia: koira katoaa, esineet liikkuvat itsestään ja joku lakaisee öisin keittiössä. Pian Aleksi saa tietää, että hänen kotonaan ei enää ole turvallista, ja hänellä on käsissään vakava ongelma, joka on ratkaistava ennen kuin hänen perheensä palaa kotiin.
Alkaa matka läpi lumen ja unen peittämän Helsingin, jossa mitä yllättävimmät kumppanit opettavat Aleksille yhtä ja toista olemassaolon hämäräpuolesta.
Varjokäärme, mestaripunoja on maaginen mysteerikertomus, joka sukeltaa ihmiselämän suurimpiin kysymyksiin ja koskettaa syvältä. Loppuratkaisu yllättää.
Topias Haikalan esikoisteoksesta Pimeän jälkeen liikkuvat olennot (Enostone, 2021) kirjoitettua:
”Jos risteytetään Neil Gaimanin Neverwhere ja John Tyerman Williamsin Nalle Puh ja filosofit syntyy tämä kirja. Tosin Lontoon sijasta nyt ollaan Helsingissä. Pimeän jälkeen liikkuvat olennot oli niin merkillinen ja outo, että en tiedä olenko aiemmin lukenut moista. Samalla tämä oli myös valtavan ihana kirja. Maagista realismia parhaimmillaan. - - Pienen hauen pyydystys sai nyt kilpailijan.”
— Pakkasakkareads Instagramissa
”Pimeän jälkeen liikkuvat olennot on sekoitus mitä moninaisimpia ulottuvuuksia. Se on seikkailu läpi Helsingin, se on satua ja fantasiaa, kauhutarina ja aforismikokoelma, filosofinen veijariromaani elämän perusasioista.
Haikala on kirjoittanut omaperäisen romaanin, joka on sekä kepeä että syvällinen, omituisella tavalla sekä synkkä että valoisa. Ja maaginen on alati läsnä. Aikamoinen suoritus nuorelta esikoiskirjailijalta.”
— Jorma Melleri valitsi teoksen Vapaavuoro-blogissaan Vuoden yllättäjä -palkinnon saajaksi