Vaskaajien maa -kirjan runot ovat lyhyitä kertomuksia, proosarunoja, elämän kultamailta. Meänkieliset murrerunot ovat syntyneet salamavalojen, mainosvalojen ja jouluvalojen synnyttämien lupausten keskellä soraa lapioidessa ja rännien pohjia vaskatessa. Niissä etsimisen, löytämisen ja pettymyksen hetkissä, joita jokaisen elämään väistämättä sisältyy.
Runoissa matkataan Lapin takamaille. Vaelletaan tiettömien taipaleiden taakse sinne jonnekin, missä kohdataan kuusikoissa asuvia kuukkeleita, väistellään tuntureissa ärhenteleviä sopuleita ja paetaan sääskien joukkokokoontumisia sekä luonnonvoimien ehdottomuutta. Ja etsiydytään virvoittavien vesien äärelle nauttimaan lappilaisista nuotioherkuista ja kuuntelemaan, mistä ne meille tarinoivat.