Kristillisen perinteen keskuudessa on ajoittain esiintynyt taipumusta hylätä juutalaisten pyhä kirja, Vanha testamentti, ja vedota pelkästään Uuden testamentin avaamiin näköaloihin. Edellisen kokoelman Jumala olisi ankara ja tuomitseva, jälkimmäisen taas lempeä, ylittämättömän hyvä ja pelkästään armollinen. Vanha olisi hylättävä ja tartuttava uuteen. Tämän tulkintamallin klassinen edustaja on Markion Sinopelainen (n. 85–160 jKr.).
Varhaiset kristityt olivat kuitenkin juutalaisia Jeesuksen oppilaita, jotka löysivät häntä koskeviin kokemuksiinsa taustan ja selityksen juuri omista pyhistä kirjoituksistaan. Myöhemmin syntyneet Uuden testamentin tekstit kertovat, miten se on tapahtunut ja millä tavoin uusi rakentuu vanhan perustalle yhden ja saman Jumalan toimintana ihmisten hyväksi. Tämän Tertullianus (n. 165–220 jKr.) osoittaa laajassa ja perusteellisessa teoksessaan Vastakirjoitus Markionille. Asetelma on yhä ajankohtainen. Siksi on hyvä tutustua tähän klassiseen tekstiin.