Kirja on lähihistoriallinen muisteluromaani Vatajan kylän miehistä ja ruuasta. Muistelu kohdistuu siirtolaisiin, romaneihin ja kylän kanta-asukkaisiin. Ajanjakso on viime vuosisadan alkupuolelta viime päiviin. Elämä oli sosiaalista Vatajan kylässä. Kansakoulu yhdisti erilaiset etniset ryhmät. Kirjassa kuvataan muutaman suvun vaiheita. Yksi suku muutti evakkona Hiitolasta Vatajan kylään ja lähiympäristöön, toinen suku oli romaneja ja muut suvut olivat Vatajan kylän kanta-asukkaita. Heistäkin osa oli lähialueilta tulleita. Isoisän aikaiset perheet olivat isoja, 14 lasta ei ollut poikkeus. Suuri voimain ponnistus oli Vatajankosken Sähkölaitoksen, padon ja sillan rakentaminen. Sähkölaitos on tuottanut sata vuotta virtaa kylään ja myöhemmin laajalle alueelle Pohjois-Satakunnassa. Yhtiön perustajina olivat Honkajoen ja Kankaanpään vahvat miehet. Kirjan loppuosa on omistettu ruualle. Ruokaa on tarvittu, koska vanhana aikana työ oli tehtävä käsin ja hevosen kanssa.
