Veitsiluoto, pieni saari Kemin edustalla Perämeressä on 1900-luvun alussa kalastajien tukikohta ja kemiläisten marjapaikka. Rauhallinen elo mullistuu syksyllä 1921, kun valtion rakennuttama saha aloittaa toimintansa. Työntekijöitä virtaa joka ilmansuunnasta. Sahan ympärille rakentuu vähitellen kiinteä yhteisö: asuintalot huoltorakennuksineen, kaupat, koulu, kaikki muu tarvittava. Petsamonpää ja Aunuksenpää, välissä työläisten ja herrojen luokkaeroa korostava Herrojenaitaus. Siinä Veitsiluodon entisten asukkaiden muiste-lusten päänäyttämö.
Sotien jälkeen Suomi vaurastuu työnteolla. Veitsiluodon tuotanto laajenee - se työn-tää puutavaraa, sellua, paperia maailmalle. Perheiden toimeentulo on turvattu. Lapsia on paljon, sosiaalinen toiminta vilkasta. Muistelijat kertovat ja lukija saa kuulla tarinoita muun muassa arjesta ja juhlasta, työstä ja huveista, leikeistä ja koulunkäynnistä. Vähitellen teollisuus täyttää koko saaren - asukkaat joutuvat väistymään 1990-luvulle tullessa kokonaan. Kiehtovat pikku jutut vievät lukijan saaren vilkkaaseen elämään 1920-luvulta 1980-luvulle asti.
Teoksen toimittaja, FM Pirjo Aho on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Veitsi-luodossa, työskennellyt koulu- ja opiskelukesät yhtiön eri osastoilla.