“En ole säästynyt potkuilta ja lyönneiltä Herran palveluksessakaan, mutta tiedän varmasti, että äpärälapsena olisin saanut niitä monin verroin enemmän, ehkä koko elämäni olisi niiden seurauksena päättynyt jo aikaa sitten. Olen siis onnekas.”
”Miksi kuitenkin ajattelen mennyttä elämääni rauhattomuus ja tuska sielussani? Miksi muistot elämäni varrelta kiduttavat minua enemmän kuin lihassani olevat makuuhaavat ja estävät minua ylentämästä sieluani ja henkeäni Hänen puoleensa, jolta kerran sain elämäni ja jolle se hyvin pian myös palaisi takaisin?”
Äiti jättää talviyönä 1200-luvun lopulla poikalapsen pärekorissa Pyhän Olavin konventin portaille. Martin-nimen saanut poika varttuu munkkien hoivissa. Kristinuskon keskeisiin opinkappaleisiin syvennyttyään hän perehtyy myös ihmisten lääkitsemiseen, mikä vie hänet matkoille ulkomaita myöten.
Keskiajan Turun seudulle sijoittuva Jari Kuusen esikoisteos ”Veli Martinin tarina” valottaa uskon ja elämän jännitettä sekä katolisen kirkon kytkeytymistä maalliseen valtaan. Teoksen teemoja ovat lankeemus, synti, tuomio ja armo. Onko munkeilla ja papeilla oikeutta maalliseen rakkauteen?