Diakonissasisar Kerstin työskentelee 1920-luvulla Helsingin kaupungin veneeristen tautien sairaalassa, joka tunnetaan kansanomaisesti Kuppalana. Enimmäkseen prostituutiosta ja irtolaisuudesta pidätetyt, sukupuolitaudin saaneet naispotilaat passitetaan Kumpulan kartanossa toimivaan laitokseen. Potilaat ovat tiukan silmälläpidon alaisina, kunnes eräänä iltana talon tarkoin valvottu rauha järkkyy pahoin. Sisar Kerstin löytää pihaportin ulkopuolelta väkivaltarikoksen uhriksi joutuneen talon asukin. Tapaus palauttaa Kerstinin mieleen erään hänen elämäänsä aiemmin järkyttäneen kuolemantapauksen. Kaikessa hiljaisuudessa diakonissa alkaa selvitellä Ulrika-nimellä tunnetun uhmakkaan potilaan kuolemaa.
Poliisiraportit kertovat Ulrikan tulleen viimeisen kerran pidätetyksi Unioninkadulla sijaitsevaan asuntoon tehdyssä ratsiassa. Ajan henki on kaksijakoinen: modernit tuulet puhaltavat nopeasti kehittyvässä Helsingissä, mutta samalla sanomalehtien otsikot kertovat "homosexualistien ja ristiinpukeutujien" pidätyksistä perinteisen paheksuvaan sävyyn. Tutkimuksissaan Kerstin pääsee lähelle monia ihmisiä, joita hän ei siihenastisessa elämässään ole osannut edes kuvitella tuntevansa. Tiukka sukupuolikuri, samppanjankuohuinen dekadenssi ja monikasvoinen ihmisyys kohtaavat elävästi kuvatussa sadan vuoden takaisessa Suomen pääkaupungissa.
Vierge moderne on vuorottain Helsingissä ja Berliinissä asuvan steinerkoulun opettajan Heidi Airaksisen (s. 1980) esikoisteos.