Viiltohaavoja on runoelma yksinäisen naisen unista ja kuvitelmista, joihin todellisuus pimeänpelkoineenkin lyö leimansa. Runoissa kuitenkin eletään hehkeää, tuoksujen kyllästämää loppukesää, ja vaikka olisi kuinka ”hyvä päivä tänään”, silti jotain muutakin elämässä olisi hyvä olla. Unelma miehestä siinä vierellä kasvaa voimakkaana. Saa siivet selkään ja lähtee liitoon.
Valoton aamu
Uinuvat
tähdenlennot.
Rakkaani
kaukana.
Kaipaavat kutsut
liian hennot.
Pudasjärveläinen Pirjo Riihiaho, s. 1957, on kirjoittanut oikeastaan aina. Hän itse sanoo että jo teini-ikäisenä, kun kaverit lähtivät iltajuoksuihin, hän jäi kirjoittamaan runoja. Tätä ennen on ilmestynyt 15 isompaa ja pienempää julkaisua: Täysikuu 1996, Kuolematon laulu 1997, Ajatuksia, tunnelmia 1998, Pieniä puheita 2000, Hääsormus 2002, Tuulen vanki 2003, Älkää kaatako tätä laivaa 2004, Kolmannen miehen huone 2006, Naisen vuosi 2009, Oveni pielessä perhosverho 2010, Vesi kulutti vanan pihatiehen 2012, Sormuksen varjo 2014, Huivini tuulessa liehuu 2016, Kuilu 2017, Ikuisesti sinun 2017.