Vanhaa sanontaa mukaillen: sodassa, rakkaudessa ja voikukan hävitysyrityksessä kaikki keinot ovat sallittuja. Tämän näkökulman vapaasti versoessa jokainen voikukka on juurittava tai myrkytettävä tai varmuuden vuoksi sekä että. Voikukat voidaan tällöin nähdä vain joko esteettisenä haittana tai laskennallisena tekijänä torjuntamenetelmiä valitessa.
On kuitenkin aika asettaa voikukkaseppele päähän ja ajatella. Tämän Voikukkakirjan näkökulma painottuu osaltaan voikukan erilaisiin hyötykäyttötapoihin. Perinteitä voikukkien hyödyntämiselle löytyy niin Keski-Euroopasta ikimuistoisena salaattikasvina kuin myös lähimenneisyydestä sotatarviketeollisuuden maailmanlaajuisena raaka-aineena. Tulevaisuus voi puolestaan asettaa voikukan lääkkeiden raaka-aineena aivan arvaamattomaan asemaan.
Valaistuminen voikukille voi tapahtua kevään ja kesän taitteessa aurinkoisella voikukkaniityllä, missä parhaimmillaan voi nähdä yhtäaikaa satoja mehiläisiä ja kimalaisia keräämässä mettä ja siitepölyä voikukkien mykeröillä. Voikukat kaikessa runsaudessaan ovat osa suomalaisen luonnon selkärankaa. Niiden kohtalo on osa ihmisenkin kohtaloa.