Kun ihminen uskaltaa kohdata surunsa ja sukeltaa pintaa syvemmälle tummaan veteen, suru nousee pintaan. Suru avaa näkemään toivon pilkahduksia, pääskysten poikasten lentoharjoituksia, puhkeamattomia silmuja ja eilisen sipuleita, jotka ovat huomisen tulppaaneja. Tässä kirjassa murehtiminen muutetaan märehtimiseksi.
Kauneimmat lauseet syntyvät
epätoivon hetkellä,
sillä niissä on ripaus toivoa.